"kaikki hyvä loppuu aikanaan... niin myös meidän tarinamme"
lause jonka jokanen on varmaa lukenun jostain ja jokanen joka tietää mitä se tarkoittaa.
kaikki on varmasti joskus menettäny elämästään jotain suurta.. joka oikeesti merkitsi paljon.
oli se sitten äiti, isoisä, lemmikki, paraskaveri, poikaystävä tai vaikka ihan vaa joku esine.
se kummiksin joku sellainen joka saa aidosti hymyn kasvoillesi.
osasihan se varmasti olla joskus hermoja raastava ja sai sinut raivon partaalle! eikö?
mutta silti sinä tykkäsit siitä aivan järjettömän paljon...
kaikki voi olla tosia kovia ulkoa mutta olla silti sisältä heikko.
tämä hevonen sai yhetenä päivänä minut näyttämään tosi monelle kuinka heikko minä olen sisältä.
itsekkään en tajunnu sitä aikasemmin että miten se yksi lause sai kaiken purkautumaan sisältä ja voimalla.
se toi kylmät väreet sekunnisa koko kroppaan.¨
yksi lause.... josta tuli suuri muutos koko elämääni.
"sä et voi mennä enää xetellä"
kaikki eri tunnevyöhyt valtaa koko kehon.
vedet tulee väkipakolla silmiin.
kädet rupeee tärisee.
tuntuu ku koko elämä olisi lähteny sen lauseen mukana kauas pois.
ja niinhä se lähtikin.
15.8.12 elämääni saapui tämä ihana hevonen.
ajanmyötä siitä tuli tärkeempi ja lopulta aivan järkyttävän tärkee.
se oli mun paraskaveri.
luvattin pitää toisitamme huolta ja olla ikuisesti toistemem kaa.
se oli parasta mitä olin koskaa saanu tai voinu ees kuvitelle.
elin tämän hevosen kaa täyttä unelmaa.
koin kanssasi niin paljon.
opetiti mulle aivvan hirveesti kaikkea uutta.
kävimme mun esnimäiset koulukisat joissa sijoituin.
kävin mun esimmäiset estekisatkin sun kaa.
hyppäsin mun ekat maastoesteet sun kaa.
hyppäsin mun isoimmat esteetkin sun kaa.
en osannu yhtään hypätä ennenkuin tapasin sinut.
ja nykyyän hyppään metriä.
vain ja ainostaan sinun takia.
sait mun kaiki hyvät puolet esille.
teit musta sen msitä pienenä vaan unelmoin..
nykyään oon enemmän esteratsastaja jota vielä vuosi sit ei olisi kukaan uskonu.
mikään ei ikinä tule korvaaman xetteä.
eikä kukaan koskaa tuu täyttää sitä koloo mun sydämmes mis xette oli.
mun ikävä on nii kova että ei sitä voi ees sanoin sanoo.
se oli mulle vaan aivan yli tärkee.
en ikinä voi kiittää sitä tarpeeks täst kaikest.
02.11.2013 sii tämä kaikki loppu.
ei enä xettee.
xeten jalalt oli menny niin huonoon kuntoon etten voinu sillä enää hypätä.
olihan se jo vanha hevonne ja tiesin päivän koittavan vielä joskus.
mutta jo nyt ?
voi kyllä.
xette oli mun heikkoius.
en koskaan halunnu muutkun sen parasta.
se oli mun paraskaveri mikä mul koskaa oli ollu.
kyyneliä kyyneleen perrän.
koko kroppa on sisältä tuhoutunu.
sydän on miljoonina palasina.
mikään ei voi tuntuu kauheemalt kun sen parhaankaverin menetys.
ja kysymys kuuluu miks just mä?
miks tän piti mennä näin.
mä rakastin sitä ja aina tuun rakastaa.
ei mikään tätä tunnetta saa pois.
yksi vuosi ja kolme kuukautta.
siihen mahtuu monta seikkailua.
ja enkä tule koskaan niitä unohtamaan.
ne ovat ikuisesti mun milessä muistona.
yksi muisto kesältä kummiskin on ylitse muiden..
tää päivä oli aivan uskomaton.
60cm viides sija.
80cm toinen sija.
tyttö oli niin hieno.
mutta no hyvästit on tehty ja elämä jatkuu.
mutta ilman xetteä nytten.
ton kirjottaminen jonnekkin sattuu joka kerta yhtäpaljon...
iso iso iso kiitos vielä aivan kaikille jotka auttoi mua ja xetteä ratsastuksessa eteenpäin.
mutta kummiksin se isoin kiitos kuuluu xetelle..
xette kiitos aivan kaikesta.
rakastan sua aina enkä tuu koska unohtaa sitä mitä sä merkkasit mulle.
